Runoblogia kirjottaa nuorityttö joka on kiinnostunu runoilust, vaikkei siinä kauhean hyvä ookkaan..
Runoja kirjotan siis itte ja kopioin tuolta "Ajatus" sivustost. Lisään tietenki sen kirjottajan nimen (:
Kirjotan tänne ku siltä tuntuu ja runot yleensä kuvaa mun sen hetkistä tunnetilaa, kuviaki saatan pistää. Oon irlis aika emohomo enkä osaa ottaa kuvia, varsinkaan ittestäni, kuten huomaat ...
Illalla mun angstisuus varsinki pursuu ulos tuhantena sirpaleena. Tän blogin oon enemmänki tehny itteeni varten et voin "purkaa tänne tunteitani" .. koska tohon ajatus sivulle mua ei oo vielkään hyväksytty.
En oo oikeesti sit hyvä kirjottaa, kirjotan vaa kaikkee mitä kirjottelen.
UHRILAMPAAT
Henkäilevä kylmyys, illan hämärtyessä.
Katseet nurmessa, kasteesta märässä.
Askeleet kohden kallioita, hiljaa kohtaa kuolema.
Epäpyhissä hautajaisissa, joissa hautoja ei tarvita.
Uhrilampaat siunattu, kuolemaan tähtien alla.
Uskovat tekevänsä hyvää, ei väliä tuskalla.
Pimeyden papit kasteineen, epäluulon jumalineen,
nimettömästä verestä ovat kaliot kastuneet.
Silmät alta hupun tietävät ainoastaan,
kuolema ei nirsoile, kuolema ottaa vastaan.
Sokerinen sumu yllä tapon hajun,
peittää tyytyväisenä, kuoleman tunteen rajun.
Sairaalloinen halu omistautua demoneilleen,
sylkee henki jäänteille, surkeille, maallisilleen.
Kenties sielu vapautuu, ruumiin kuollessa.
Kenties se vain kahleutuu, kuoleman kohdatessa.
oceanborn
